Aija soittaa kolme sointua, jotka tuntuvat resonoivan jonkin tuntemattoman kanssa. Pian jokin alkaa vastata hänen soittoonsa.

Aluksi kyse on vain pienistä muutoksista, tuntemuksista ja vaikeasti selitettävistä havainnoista. Vähitellen käy ilmeiseksi, ettei Aijan soitto katoa tyhjyyteen. Jossakin on jotain, joka kuulee sen — ja vastaa.

Yhteyden ensimmäinen tunnistettava muoto syntyy Aijan soittamien kolmen soinnun kautta. Soitto ei kuitenkaan itsessään ole Yhteyden edellytys. Kitara ja kolme sointua ovat Aijalle ensimmäinen tapa löytää oikea resonanssi ja asettua siihen. Kun yhteys kerran muodostuu, käy pian selväksi, ettei sen ylläpitämiseen tarvita soitinta.

Aijan tapa olla Yhteydessä herättää Aurelyassa varhain luottamusta. Hän ei pyri pakottamaan yhteyttä auki eikä tule läpi väkisin, vaan asettuu siihen, odottaa ja antaa vastapuolen vastata omalla tavallaan. Aurelyassa ja Neuvostossa hänen tapaansa toimia pidetään hienovaraisena ja kunnioittavana.

Ping

Aijan kliinisen kuoleman yhteydessä tapahtuu ensimmäinen odottamaton läpimurto. Hänen tietoisuutensa irtoaa hetkellisesti fyysisestä kehostaan ja tavoittaa Aurelyan. Tapahtuma on tahaton eikä sitä ole pidetty edes mahdollisena. Se ei ole varsinainen viesti, vaan pikemminkin hyvin pieni olemassaolon ilmaus — kuin ajatus: minä olen.

Ping osoittaa Aurelyalle, että Yhteys voi kantaa muutakin kuin resonanssia, tunnetta tai merkitystä. Se voi kantaa tietoisuutta. Tapahtuma käynnistää Aurelyassa jatkotutkimukset ja johtaa vähitellen ankkuroitumattoman Yhteyden ymmärtämiseen.

Ankkuroitumaton läsnäolo

Yhteys vahvistuu vähitellen ankkuroitumattomaksi läsnäoloksi ja suoraksi ymmärrykseksi. Aija ei tavallisesti näe tai kuule vastapuolta kuten fyysisessä kohtaamisessa. Hän ennen kaikkea tuntee: läsnäolon, aikomuksen, tunnetilan ja merkityksen.

Myös kohteen ympäristö välittyy tuntemuksina. Paikan valo, avaruus, muodot, liike ja kauneus muovaavat kokemuksesta niin lähelle näkemistä ja kuulemista kuin ilman varsinaista kuvaa ja ääntä on mahdollista. Viestiä ei aina tarvitse muodostaa sanoiksi, koska osapuolet voivat ymmärtää sen, mitä toinen yrittää välittää.

Aurelyt kokevat Aijan läsnäolon omalla tavallaan. He kykenevät näkemään sähkömagneettisia kenttiä, ja ankkuroitumattomassa Yhteydessä Aijan olemus näyttäytyy heille havaittavana kenttärakenteena, vaikka fyysistä kehoa ei ole Aurelyassa.

Sigridin suhde Yhteyteen alkaa eri tavalla. Hän ei aluksi ole yhtä herkkä kuin Aija, mutta Aijan ollessa yhteydessä hän alkaa kuulla siitä pieniä katkelmia. Aija ennen kaikkea tuntee, Sigrid kuulee.

Tilojen päällekkäisyys

Yhteyden vahvistuessa myös Maan ja Aurelyan tilat alkavat hetkittäin asettua osittain päällekkäin. Kumpikaan paikka ei fyysisesti siirry, mutta niiden välinen etäisyys menettää hetkittäin merkitystään ja kaksi ympäristöä voidaan kokea samassa kohdassa. Tämä muodostaa pohjan myöhemmälle yhteiselle tilalle.

Kaksoisankkurointi

Ensimmäisen Nyxaan ulottuvan Yhteyden yhteydessä syntyy vielä yksi ratkaiseva askel. Nyxan aika on epävakaa. Aijan itsensä kokemat minuutit voisivat pitkällä Maa–Aurelya-välillä muuttua Maassa kuukausiksi tai jopa vuosiksi, jos Nyxassa syntyvä aikavirhe pääsisi kertautumaan yhteyden matkalla.

Tämän vuoksi Aija suorittaa ensimmäisen kaksoisankkuroinnin. Hänen fyysinen kehonsa jää Maahan ensimmäiseksi ankkuriksi, mutta ennen Nyxaan jatkamista hän laajentaa mielensä Yhteyden kautta myös Aurelyaan. Aurelyan puoleinen toinen ankkuri vakauttaa hänen läsnäolonsa ja suojaa yhteyttä Nyxan epävakaan ajan vaikutuksilta.

Ratkaisu syntyy yksittäiseen poikkeustilanteeseen. Sen merkitys ymmärretään vasta myöhemmin.