Järjestelmä

Tharaen tähtijärjestelmä

Sijainti järjestelmässä

Viides planeetta

Halkaisija

Noin 1,08 Maan halkaisijaa

Pintapainovoima

Hieman Maata kevyempi

Vuorokausi

26 Maan tuntia

Tharaen kierto

412 Aurelyan vuorokautta [noin 1,22 Maan vuotta]

Valtameripeite

Noin 72 prosenttia pinnasta

Ilmakehä

Happipitoinen

Kuut

Elior, Nyxa ja Cael

Elävä ja merellinen maailma

Aurelya on hieman Maata suurempi, mutta sen pintapainovoima on jonkin verran kevyempi. Laaja valtameripeite, happipitoinen ilmakehä ja vakaa energiatasapaino muodostavat ympäristön, jossa monimutkainen elämä on voinut kehittyä pitkällä aikavälillä.

Aurelyan ilmasto on kokonaisuutena vakaa mutta ei muuttumaton. Meret ja pilvijärjestelmät tasoittavat suuria vaihteluita. Kolmen kuun vaikutus näkyy vuorovesissä, planeetan akselin vakaudessa ja pitkissä luonnollisissa rytmeissä.

Luonto ja asukkaat

Aurelyan luonto on suurelta osin merellistä. Rannikot, laguunit, saaret ja matalat vedet muodostavat toisiinsa lomittuvia elinympäristöjä. Rannikko ei ole jyrkkä raja maan ja veden välillä, vaan vaihettuva alue, jossa kasvusto, valo, liike ja elämä kohtaavat.

Planeetan asukkaat ovat aurelyja. Ihmisen näkökulmasta heissä on joitakin tunnistettavia piirteitä, mutta he eivät ole ihmisiä eivätkä ihmisen muunnelma. Heidän biologiansa ja aistimaailmansa ovat kehittyneet Aurelyan omissa valo-, meri- ja painovoimaolosuhteissa.

Resonanssi kuuluu Aurelyan luonnon ja elämän peruskäsitteisiin. Tason 0 tietueessa sitä käsitellään havaittavana suhteena ja ilmiönä, ei sen toimintamekanismin selityksenä.

Elior, Nyxa ja Cael

Aurelyan kolme kuuta osallistuvat planeetan vuorovesiin, akselin vakauteen ja pitkiin rytmeihin. Ne ovat samalla todellisia maailmoja, joista jokaisella on oma tietueensa.

Tharaen valo taittuu Aurelyan päivätaivaalla vaaleanviolettina. Illan lähestyessä taivaan sävy syvenee, ja Tharaen sekä Thaloksen rinnalle voivat nousta Elior, Nyxa ja Cael.

Syvemmässä hämärässä myös Tharaen järjestelmän ulompien osien jää- ja kivikappaleet voivat piirtyä taivaalle pitkänä, himmeänä vyönä.

Täyttä pimeyttä Aurelyassa ei juuri synny. Kasvit, eläimet ja jopa osa kivistä tuottavat omaa valoaan. Bioluminesenssi voi yhdistää maiseman muodot niin saumattomasti, ettei aina ole selvää, missä kasvi päättyy, kivi alkaa tai pieni eliö liikkuu niiden välissä.

Aurelyassa esiintyy sateita, mutta ei Maasta tuttuja voimakkaita myrskyjä.

Aurelyan tunnusomaisiin ilmiöihin kuuluvat kelluvat metsäsaarekkeet. Ne eivät leiju korkealla taivaalla, vaan kohoavat rauhallisesti irti vedestä tai maasta. Jokien varsilla voi olla opetukseen ja kokoontumiseen käytettäviä tasanteita sekä asumusten loivia valokaaria. Nekään eivät vaikuta rakennuksilta: muodot näyttävät kasvaneen tai tulleen kasvatetuiksi käyttötarkoitustaan varten.

Koska Aurelyalla on kolme kuuta, meri on myös niiden vaikutuksen näkyvin pinta. Vuorovesi ei muodostu vain yhdestä hallitsevasta rytmistä, vaan useiden päällekkäisten vaikutusten kudoksesta. Tämä tekee merestä jatkuvasti muuttuvan mutta ei kaoottisen järjestelmän. Eliorin, Nyxan ja Caelin vaikutukset tuntuvat meren eri liikkeissä, sykleissä ja valon käyttäytymisessä.

Tämän vuoksi meri toimii myös ajan ja muutoksen näkyvänä ilmaisuna. Kuiden vaikutus ei ole vain tähtitieteellinen ilmiö, vaan osa kulttuurista kokemusta. Rannikoilla, saarilla ja veden äärellä nämä rytmit tulevat havaittaviksi erityisen selvästi, ja niiden seuraaminen on osa Aurelyan pitkää muistia.